... epävarma mies

Kuninkaan puhe

(The King's Speech, 2010)

Tämän viikon teema on ilmeisesti "todellisiin tapahtumiin perustuvat henkilökuvat, jotka sivuavat toista maailmansotaa ja jotka kävin katsomassa elokuvateatterissa". Suomesta on nyt siirrytty Iso-Britannian kuninkaallisten ongelmiin. Kuninkaan puhe kertoo puheissaan epävarman Yorkin herttuan (Colin Firth) noususta kuninkaaksi ja puheterapeutista, joka auttoi häntä voittamaan pelkonsa.

Elokuvan alussa prinssi Albert, Yorkin herttua ja kuningas Yrjö V:n toinen poika, pitää puhetta näyttelyssä Wembleyn stadionilla. Puheesta ei tahdo tulla mitään, sillä herttua änkyttää pahasti. Hänen vaimonsa Elizabeth (Helena Bonham Carter) yrittää etsiä miehensä avuksi lääkäreitä ja terapeutteja, mutta mikään ei auta. Lopulta Elizabeth löytää puhevikoihin erikoistuneen Lionel Loguen (Geoffrey Rush), joka pitää vastaanottoaan kotonaan, ränsistyneenpuoleisessa kerrostalossa. Logue suostuu hoitamaan prinssiä, mutta vain sillä ehdolla, että tapaamiset tapahtuvat hänen vastaanotollaan ja hänen ehdoillaan.

Vastentahtoisesti prinssi Albert kokeilee Loguen parannuskeinoja. Alun epäuskoisuuden jälkeen hänestä tulee Loguen kanta-asiakas. Logue vaatii, että miehet puhuttelevat toisiaan etunimiltä. Prinssiä hän kutsuu tuttavallisesti Bertieksi, mikä aluksi ärsyttää tätä valtavasti. Loguen puhuttelutapa ja kohtelu pakottavat hänen kuninkaallisen korkeutensa luopumaan hetkeksi kuningasperheelle ominaisesta tönkköilystä ja patsastelusta.

"Bertie" joutuu pitämään yhä enemmän ja enemmän julkisia puheita, sillä hänen veljensä Walesin prinssi Edward on paljon poissa tehtävistään. Mies huikentelee naimisissa olevan amerikkalaisen Wallis Simpsonin kanssa ja sysää julkiset vastuunsa muille. Kun kuningas kuolee, Edwardista tulee uusi hallitsija, mutta pesti kestää alle vuoden. Edward luopuu kruunusta voidaakseen mennä naimisiin eroa hakevan rouva Simpsonin kanssa. Vastahakoinen pikkuveli-Albert kruunataan välittömästi ja hänestä tulee kuningas Yrjö VI.

Puheterapeutin apua tarvitaan nyt enemmän kuin koskaa aiemmin. Kun sota Saksan kanssa syttyy, on hallitsijan tehtävä yhdistää kansansa hädän hetkellä, jotta sota voitettaisiin. Tarvitaan kannustuspuhe valamaan ihmisiin uskoa ja toivoa, vahvistamaan kansallista identiteettiä. Elokuvan loppuhuipennuksessa Yrjö VI pitää puheensa kansalleen toisen maailmansodan kynnyksellä.

Historiaelokuva ei kerro pelkästään Yrjö VI:sta vaan enemmänkin monarkin ja puheterapeutin ystävyydestä. Syy änkytykseen löytyy samalla, kun kuninkaan ja tavallisen kaduntallaajan välille syntyy vahva luottamussuhde. Vaikka yhteistyöllä onkin vaikeutensa, Logue on paikalla aina tarvittaessa. Elokuvassa käsitellään hienosti Yrjö VI:n sisäistä kamppailua, epävarmuutta ja jopa toivottomuutta. Hänessä tapahtuu selkeä, mutta ei liian alleviivaava muutos alun epävarmasta ja tittelinsä taakse piiloutuvasta prinssistä vahvaksi johtajaksi. Loguen käsittelyssä kuningas löytää myös rennon puolensa.

Kuninkaan puheessa on moni asia juuri kohdillaan. Roolitus, kuvaus ja käsikirjoitus toimivat loistavasti yhteen. En voisi kuvitella päärooleihin parempia näyttelijöitä kuin Colin Firth ja Geoffrey Rush. Normaalisti en pidä Helena Bonham Carterista, mutta jopa hänkin sopii rooliinsa upeasti. Myös sivuosat on roolitettu huolella. Winston Churchillina nähdään juron suorituksen antava Timothy Spall ja prinssi Edwardina yllättävä Guy Pearce.

Vaikka elokuva onkin historiallinen draama, myös komiikkaa löytyy sopivassa suhteessa. Eniten huomiota on tuntunut aiheuttavan ns. "kiroilukohtaus", jossa eräässä terapiaistunnossa sanotaan sana "fuck" useamman kerran. Kyseisen kohtauksen takia elokuva oli saamassa kovemman ikärajoituksen, mikä on mielestäni täysin naurettavaa. Onneksi ikärajaa on sittemmin ymmärretty alentaa. Terapiasessiot olivat elokuvan parasta antia, ehkä suurimmaksi osaksi siksi, että näyttelijöiden yhteistyö toimi niin loistavasti. On ilo katsella näyttelijöitä, jotka selvästi nauttivat rooleistaan. Luin myöhemmin, että terapiakohtaukset perustuivat oikean Lionel Loguen tekemiin muistiinpanoihin.

Kuninkaan puhe on elokuvahelmi, johon ihastuin heti. Minkään maan kuninkaallisten elämä ei ole koskaan kiinnostanut minua, mutta Kuninkaan puhe vetäisi minut mukaansa valtaisalla teholla. Yksi vuoden 2010 parhaita elokuvia, jota voi hyvillä mielin kutsua mestariteokseksi.

Kuninkaan puhe (The King's Speech, 2010)
Ohjaus: Tom Hooper
118 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 9.6/10