This ain't no game. Seriously.

Super Mario Bros. 

(1993)

Videopeliteema jatkuu. Aiheena tällä kertaa maailman ensimmäinen videopeliin perustuva elokuva, Super Mario Bros. (1993). Katsoin leffan jo reilusti viime vuoden puolella, mutta ajattelin kuitenkin vielä näin jälkikäteen avautua tästä leffasta hieman.

Kaikkihan tietävät pelin Super Mario Bros., eikö niin? Koko videopelihistorian toisiksi myydyin peli on myös taatusti maailman tunnetuin ja vuosien saatossa sen ympärille on kerääntynyt melkoinen franchise. Ilman Super Mariota Nintendo tuskin olisi se alan jättiläinen mikä se tänä päivänä on. Nintendo myös hyödyntää yhä ahkerasti Super Marion hahmoja uusissa peleissä.

Vuonna 1993 julkaistiin peliin pohjautuva live action -elokuva, jota pelaajat odottivat kieli pitkällä. Marion rooliin oli pestattu Bob Hoskins, Luigia näytteli John Leguizamo ja Koopakuningasta Dennis Hopper. Innolla odoteltiin miltä jo klassikoksi muodostunut peli näyttäisi valkokankaalla.

En voi sanoa muuta kuin että onneksi en itse ollut tuolloin vielä siinä iässä että olisin tätä leffaa ollut odottamassa. Pettymys oli nytkin kova, kun leffa viimein tuli katsottua. Edes kaikki teilaavat arvostelut eivät voineet valmistaa minua tämän leffan huonouteen tarpeeksi.

Mario ja Luigi ovat italianamerikkalaiset putkimiesveljekset, jotka hoitavat omaa firmaansa New Yorkissa. Jep. Mario ja Luigi ovat kaksi aivan helvetin tavallista putkimiestä. Juuri sehän pelissä onkin aina eniten kiehtonut: tavalliset duunarit. Jes. Mahtavaa. No, joka tapauksessa, Luigi ihastuu Daisyyn, nuoreen arkeologiin. Pari ehtii käydä treffeilläkin. Palatessaan romanttiselta illalliselta Daisy vie Luigin kaivokselleen Brooklyn-sillalle. Rakastavaiset sattuvat paikalle huonoon aikaan, sillä pari ilkeän Scapellin rakennusfirman miestä on juuri sabotoimassa kaivosta. Roistot jättävät vesiputket auki, jotta kaivos tulvisi. Luigi ja Daisy hakevat Marion paikalle ja yhdessä putkimiehet yrittävät pelastaa päivän (eikös kuulostakin jännältä?). Kesken kaivoksen pelastusoperaation kaksi outoa hemmoa kidnappaa Daisyn. Luigi ja Mario säntäävät heidän peräänsä syvemmälle kaivokseen ja päätyvät pian maanalaiseen, outoon maailmaan, jonkinlaiseen uuteen ulottuvuuteen.

Käy ilmi, että Daisyn kidnapanneet roistot, Iggy ja Spike, työskentelevät Koopakuninkaalle. Pian pelastajille selviää, että Daisy on itse asiassa tämän maailman prinsessa. Koopakuningas syrjäytti Daisyn isän vallasta ja muutti tämän oudoksi sienilimaksi. Koopan tavoite on päästä myös maanpäällisen maailman valtijaaksi ja diktaattoriksi. Saavuttaakseen tavoitteensa hän tarvitsee Daisyn kaulassa riippuvan meteoriitinpalasen. Mario ja Luigi yrittävät pelastaa Daisyn ja estää Koopan ilkeilyt.

Semmoista. Leffa väännettiin yllättävän pienellä budjetilla. Paskaltahan tämä näyttää, yllättävää budjetin pienuus on lähinnä siksi, että luulisi hittipeliin perustuvan leffan saavan taakseen jos jonkinlaista rahoittajaa. Luultavasti projekti epäilytti kaikkia jo alun alkaen. Eniten leffassa ärsyttää mielikuvituksen puute. Miksi tehdä Mariosta ja Luigista tavallisia New Yorkin putkimiehiä? Ja miksi tehdä kaivoksesta löytyvästä maailmasta synkkä ja luotaantyöntävä dystopia? Mario -pelin värikkyys ja hauskuus on jätetty täysin pois. Yhteyksiä peliin löytyy lähinnä vain hahmoista, tai toisinaan vain niiden nimistä. Ainakin Mario -fanin on helppo etäännyttää itsensä tästä kamaluudesta ja uskotella itselleen, ettei kyseessä ole se oikea Mario tai Luigi.

Jopa elokuvan näyttelijät ovat teilanneet leffan. Bob Hoskinsin mielestä Super Mario Bros. on yhä paskinta mitä hän on koskaan tehnyt. Myös Dennis Hopper on antanut julkisuuteen lausuntoja, joissa hän avautuu tyytymättömyydestään ko. tekeleeseen, enkä kyllä voi syyttää kumpaakaan. Paljon pelastuisi, jos Super Mario Bros. olisi edes hauskasti huono, mutta ei.

Super Mario Bros. jää historiaan maailman ensimmäisenä videopeliin perustuvana leffana ja varsinaisena häpeäpilkkuna koko elokuvateollisuudelle. Vielä lähes 20 vuotta myöhemmin peleihin perustuvat elokuvat junnaavat Super Marion viitoittamalla tiellä, eikä hyvää pelileffaa meinaa löytyä niin mistään. Hyvänä esimerkkinä kauan odotettu Tekken -elokuva, joka julkaistiin viime vuonna ja josta olen jo aiemmin avautunut. Olisi saanut jäädä tekemättä, kuten tämäkin.

Kuvat: The Mushroom Kingdom.

Super Mario Bros. (1993)
Ohjaus: Annabel Jankel & Rocky Morton
104 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 2.3/10