9. Bongo ja Mikki ja pavunvarsi (Fun and Fancy Free, 1947)
Ensinnäkin propsit ihan uskomattoman tökeröstä suominimestä. No, ainakin katsoja tietää mitä saa... Nykyisissä DVD -uusintajulkaisuissa on käytetty suominimeä Pennitön ja suruton, jossa taas ei ole mitään järkeä.
Muista Disneyn animaatiopaketeista poiketen Fun and Fancy Free sisältää vain kaksi eri tarinaa. Niistä ensimmäisessä sirkuskarhu Bongo pakenee ihmisten hoivista villiin luontoon. Bongo rakastuu silmittömästi tyttökarhuun ja kuva täytyy sydämistä, mutta ihmisten tavoille opetetulla Bongolla vie aikaa ymmärtää karhujen keskinäistä kommunikointia.Mikki ja pavunvarsi on tietysti muunnelma sadusta Jaakko ja pavunvarsi. Mikki (jonka äänenä kuullaan viimeistä kertaa itseään Walt Disneyta), Hessu ja Aku asustavat keskenään pienessä mökissä Onnellisessa laaksossa. Laakson tekee vauraaksi ja hedelmälliseksi maaginen kultainen harppu, jonka laulaessa koko laakso vihertää. Eräänä päivänä harppu kuitenkin kaapataan. Onnellisesta laaksosta tulee Onneton. Myös kuuluisa Disney -kolmikkomme saa kokea kovia. Kaikkihan tietävät tämän tarinan, vai mitä? Arvottoman näköisistä "taikapavuista" kasvaa valtava, taivaisiin ulottuva köynnös. Mikki, Hessu ja Aku heräävät pilvien päällä ja näkevät suuren linnan. Linnassa asustelee paha jättiläinen, joka on kidnapannut Onnellisen laakson harpun. Seuraa pelastusoperaatio, jossa klassikkohahmot yrittävät pelastaa paitsi kultaisen harpun, myös itsensä pelottavan jättiläisen armoilta.
Fun and Fancy Free on melkoisen piristävä poikkeus pakettianimaatioiden sarjassa. Animointiin on selkeästi panostettu hieman enemmän ja kahden tarinan combo on oikeastaan juuri sopiva. Vaikka Bongo sinällään onkin turhake, Mikki ja pavunvarsi korvaa senkin olemalla ehkä kaikista pakettianimaatioiden lyhäreistä paras. Kehystarinassa Samu Sirkka kuulee molemmat tarinat seikkaillessaan ihmisten kodeissa. Onko kenestäkään muusta muuten erikoista, että Mikki ja pavunvarsi tarinan kertova setä on kutsunut "juhliinsa" ainoaksi vieraakseen naapurin pikkutytön? Kuten alla olevasta screencapista näkee, Fun and Fancy Free yhdistelee ihan vain vaihteen vuoksi animaatiota ja live action -matskua. Moneskohan kerta tämäkin jo on...
Bongo ja Mikki ja pavunvarsi (Fun and Fancy Free, 1947)
Ohjaus: Jack Kinney, Hamilton Luske, Bill Roberts & William Morgan
70 minuuttia
IMDb
Oma arvosana: 6.4/10
10. Säveltuokio (Melody Time, 1948)
Lisää tusinapiirrettyjä sovitettuna nykymusiikkiin! Jee...! Säveltuokio on jonkinlainen jatko-osa Iskelmäparaatille. Tuo lause kuvaileekin leffaa oikeastaan ihan tarpeeksi. Säveltuokio on yksi Disneyn surkeimpia tuotoksia tähän mennessä. Hätäisesti kyhätyn näköinen paketti ei oikein anna katsojalleen mitään mielenkiintoista tai uutta pureksittavaksi.Kaksi ensimmäistä animaatiota ovat silti ne mieleenpainuvimmat tästä kokoelmasta. Once Upon a Wintertime on minulle tuttu jo lapsuudesta, sillä se oli hieman "irrallisena" lisänä jollain Disney -videokassulla, muistaakseni Mikki Hiiren jouluaatossa. Se oli minun varokaa heikkoja jäitä -traumani.
Toisena nähtävä surrealistinen Bumble Boogie oli tästä batchista oma suosikkini, mikä ei varmaan yllätä ketään. Mieltymykseni surrealismiin ja kaikenlaiseen ihmehäröilyyn varmaan jo tiedetään. Lyhärissä ampianen yrittää paeta visuaalista musiikkia, joka hyökkii sen kimppuun eri muodoissa.
Jaksoin seurata Säveltuokiota vähintäänkin jonkinlaisella keskittymisellä puolivälin paikkeille saakka. Ja sitten tuli The Little Toot. Animaatio, joka kertoo pienestä hinaajanpoikasesta. Ja sen hinaajaisästä. Jep. Animaatio inhimillistetyistä hinaajista. Oikeasti! Pääsee itku ja hillitsemätön nauru yhtä aikaa.
Blame it on the Samba puolestaan jatkaa Disneyn Etelä-Amerikka -propagandan kunniakasta perinnettä. Tämä jos mikä kielii melkoisesta ideoiden puutteesta. Akun lisäksi pätkässä nähdään tietysti José Carioca ja se kiva papattajalintu. Vaikka Etelä-Amerikka -pätkät ovatkin historiallisessa mielessä ihan kiinnostavia, ei niitä kiinnosta nähdä enää yhtään kahden pitkän Etelä-Amerikka -kokoelman jälkeen. Väreillä leikittely on silti ihan hauskaa. Ja live action -matskua on tietysti taas ängetty animaation sekaan. Oli se vaan niin hienoa.
Täytyy silti kumartaa Disneylle live action/animaatio -yhdistelmistä ja yleensäkin hyvästä yrityksestä monessa asiassa. Disney oli edelläkävijä, joka uskalsi ottaa riskejä ja kokeilla uutta. Valitettavasti vain tulosten laatu oli kovin vaihteleva.
Säveltuokio (Melody Time, 1948)
Ohjaus: Clyde Geronimi, Wilfred Jackson, Jack Kinney & Hamilton Luske
75 minuuttia
IMDb
Oma arvosana: 3.8/10
Seuraavassa postauksessa koittavatkin taas jännät ajat, kun Disneyn animaatiopaketit vihdoinkin loppuvat ja näyttämölle saadaa ensimmäinen pitkä satuelokuva lähes kymmeneen vuoteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti