tiistai 8. maaliskuuta 2011

Even miracles take a little time

Vihdoinkin! Disneyn pakettianimaatiot ovat finaalissaan. Tässä postauksessa viimeisen yllätysnyytin lisäksi yhtiön ensimmäinen pitkä satuelokuva sitten Bambin (1941). Hurraa!!


11. The Adventures of Ichabod and Mr. Toad (1949)
Ensimmäinen Disney -nimike, jolle en löytänyt suominimikettä sitten niin mitenkään, vaikka tiedän että kyseinen leffa on DVD -lätylläkin julkaistu täällä pohjolassa ihan viime vuosien sisään. Joka tapauksessa, elokuva sisältää kaksi klassikkotarinaa. Toinen niistä on klassikko brittikirjallisuudessa, toinen amerikkalaisessa. Kerronta keskittyy erityisesti tarinoiden hahmoihin

Brittikirjallisuudesta esiin on nostettu Kaislikossa suhisee, jonka pääjehuna on karismaattinen sammakko Mr. Toad. Hän on pohjimmiltaan rehellinen ja hyväntahtoinen, mutta pistää huvitukset velvollisuuksien edelle. Mr. Toadia miellyttää vauhti, säpinä ja seikkailu. Eläinkaverit yrittävät puhua itsepäiselle ystävälleen järkeä, mutta Mr. Toadia ei moinen tylsäily kiinnosta. Lopulta sammakko joutuu suuriin vaikeuksiin autovarkausepäilyjen vuoksi. Tarinan lukijana toimii legendaarinen brittinäyttelijä Basil Rathbone.

Amerikkalaisen kirjallisuuden edustajaksi on valittu Päätön ratsumies ja sen päähahmo Ichabod Crane. Bing Crosbyn lukema tarina on huomattavasti edeltäjäänsä ärsyttävämmin toteutettu. Luiseva ja hassunkurisen näköinen opettaja Ichabod Crane saapuu pieneen kaupunkiin ja aiheuttaa hämmennystä, ihastusta ja kiukkua joka puolella. Naiset tuntuvat jostain syystä lakoavan miehen jalkoihin, mutta kaupungin karskit korstot taas inhoavat Cranen saamaa huomiota. Lisäksi Ichabod -raukka on ihastunut samaan naiseen kuin kaupungin suurin uhoaja, joka päättää hankkiutua kilpakosijastaan eroon. Hän tietää Ichabodin olevan taikauskoinen ja kertoo tälle tarinan kauloja katkovasta päättömästä ratsumiehestä.


Molemmissa tarinoissa nähdään tuttuja hahmoja muista aiemmista tai myöhemmistä Disney -elokuvista, sekä useiden tulevien hahmojen esikuvia. Kaislikossa suhisee -tarinan hahmoja on nähty myös Mikki Hiiren joulutervehdyksessä. Päättömän ratsumiehen miehekäs kilpakosija on samoine mannerismeineen esikuva Kaunottaren ja hirviön (The Beauty and the Beast, 1991) Gastonille. Jossain välissä ruudulla vilahtaa myös esikuva samaisen elokuvan hullujenhuoneen johtajalle.


Vaikka Ichabod and Mr. Toad ei olekaan mikään täydellinen elokuva, se on silti pakettianimaatiosta paras. Kaislikossa suhisee -osion katsoi erittäin mielellään, mutta Päätön ratsumies ei jaksanut innostaa. Siinä laulutkin olivat ihan uskomattoman rasittavia.

The Adventures of Ichabod and Mr. Toad (1949)
Ohjaus: James Algar, Clyde Geronimi & Jack Kinney
68 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 6.7/10


12. Tuhkimo (Cinderella, 1950)
Jes, vihdoinkin. Tätä olen odottanut kuin kuuta nousevaa. Takaisin satuanimaatioiden pariin!

Tuhkimo on itselleni lapsuudesta tuttu. VHS -kassu on majaillut hyllyssäni niin kauan kuin muistan. Nytkin leffaa katsoessa kaikki tapahtumat muistaa vielä ulkoa, vaikka viimenäkemästä on vuosikausia. Katsoin tosin nyt ensikertaa leffan alkuperäisdubbauksilla. Hahmojen äänet olivat itse asiassa hämmentävän samanlaisia suomiversion kanssa, varsinkin Tuhkimon.

Koska Tuhkimo perustuu tunnettuun satuun, mitään spoilaamista tuskin tapahtuu vaikka juonen kertoisi miten pikkutarkasti. Itse asiassa koko leffa on jo valmiiksi spoilattu ainakin VHS -kasetin takakannessa. Tuhkimon äidin kuoltua hänen hyväsydäminen leski-isänsä meni jostain ihmeen syystä naimisiin asennevammaisen akan kanssa. Äitipuolella oli myös kaksi Tuhkimon ikäistä tytärtä, Druzella ja Anastasia. Kun myös Tuhkimon isä kuolee, elämästä tulee helvettiä ja neito joutuu alistetuksi piiaksi omaan kotiinsa.

Tuhkimo on kuitenkin kauniimpi, sirompi ja ihmisenä parempi, kuin kateelliset sisarpuolensa. Tuhkimolla on myös satumaisen ihana lauluääni, varsinkin verrattuna rumien sisarpuoltensa kailotukseen. Mikäs siinä, näinhän se aina Disney -universumissa menee. Kauniilla ihmisillä on myös kaikki henkiset hyveet ja taiteelliset lahjat. Tuhkimon kauneus ja hyvyys vetää puoleensa myös eläimiä, sillä nuoren neidin lähimmät ystävät ovat hiiriä ja pikkulintuja. Joku voisi pitää tätä vähän säälittävänä.


Kun kuninkaan linnassa järjestetään suuret tanssiaiset, myös Tuhkimo haluaa osallistua. Äitipuoli kuitenkin onnistuu kaikessa vittumaisuudessaan estämään moiset suunnitelmat. Tuhkimo saa apua hyvältä haltiattarelta ja pääsee kuin pääseekin juhliin, jossa hän tietysti hurmaa prinssiltä jalat alta. Haltiattaren taiat raukeavat kuitenkin puoliltaöin ja Tuhkimo joutuu pakenemaan. Kiireessään hän kuitenkin pudottaa toisen lasikengistään. Prinssi alkaa etsiä tyttöä joka puolelta valtakunnastaan. Tai siis, pistää jonkun toisen etsimään. Eihän prinssi nyt tuommoisia hommia itse tee, edes rakkaudesta. Kuninkaan neuvonantaja kulkee talosta taloon sovittamassa lasikenkää joka tytölle. Ärsyttävä äitipuoli yrittää väkisin naittaa omia rumilustyttäriään prinssille ja estää Tuhkimon "löytymisen". Elukkaystävät kuitenkin tulevat avuksi ja kaikki päättyy hyvin.


En tiedä johtuiko tämä nyt vain uuvuttavista pakettileffoista vai mistä, mutta Tuhkimo vaikutti lähestulkoon mestariteokselta ja ainakin parhaalta Disney -klassikolta tähän mennessä. Tai sitten tässä on nostalgiaakin pelissä, kuka tietää. On kuitenkin mukava nähdä Disney taas oikeilla raiteilla. Animointiin on käytetty samanlaista huolellisuutta, kuin esimerkiksi Bambiin. Kaunista on! Hahmot ovat ilmeikkäämpiä ja huolellisemmin suunniteltuja. Laulut ovat välillä vähän raastavia, ainakin siinä krapulatilassa jossa leffan katsoin.

Elokuva sisältää myös pieniä viittauksia Disneyn muihin suosikkihahmoihin. Kuninkaan ja hänen neuvonantajansa pudotessa kattokruunusta äänessä on käytetty Hessu Hopon kuuluisaa huudahdusta, joka on selkeästi tunnistettavissa. Tuhkimon laulaessa lattioita pestessään kolme saippuakuplaa muodostavat ikoniset Mikki Hiiren pään ja korvat. Kuuleman mukaan myös muita Mikki Hiiri -symboleja löytyy. Tuhkimo on myös Disneyn historian kannalta tärkeä elokuva, sillä sen menestyksen varassa oli oikeastaan koko studion tulevaisuus. Tuhkimo oli samanlainen riski, kuin Lumikki aikoinaan ja osoittautui onneksi suurmenestykseksi.


Hauskana elokuvaan liittymättömänä triviatietona voisi mainita, että Topeliuksen versiossa Tuhkimo -sadusta sisarpuolten nimet ovat Barbra ja Superba. Ei lisättävää.

Tuhkimo (Cinderella, 1950)
Ohjaus: Clyde Geronimi, Wilfred Jackson & Hamilton Luske
72 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 8.1/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti