Haaveet kaatuu?

Coyote Ugly (2000)
Violet on New Jerseyn kasvatti, joka haaveilee urasta lauluntekijänä. Elokuvan alussa Violet muuttaa pois leski-isänsä luota New Yorkin suurkaupunkiin seuratakseen unelmiaan. Aluksi nuoren tytön uratoiveet murskataan minne hän sitten meneekin tarjoamaan laulujaan. New York on yhtä armoton kuin elokuvissa yleensä. Joka paikassa hänelle kerrotaan, että hänen tulisi esittää itse laulujaan, mutta asia ei tietenkään ole niin yksinkertainen. Violet potee nimittäin sairaalloisen pahaa esiintymiskammoa.

Rahavarojen loppuessa Violet joutuu etsimään muita töitä ja saa paikan baarimikkona Coyote Ugly -nimisessä baarissa. Coyote Uglyn vetonauloja ovat paikan naispuoliset, tiskillä tanssivat baarimikot ja Violet joutuu voittamaan pelkonsa pysyäkseen vauhdissa mukana. Muut baarin työntekijät ovat yksiulotteisia, seitinohuita karikatyyreja, joista ei saa oikein mitään irti. Blondi on kova flirttailemaan, brunette on pahansisuinen ämmä ja baarin omistaja Lil tiukka bisnesnainen.

New Yorkista Violet löytää myös poikaystävän, australialaisen Kevin O’Donnelin. Mies tekee oman osansa päästääkseen Violetin esiintymispelostaan.

Kuten sanottu, juoni on peruskauraa. Tällaisia ”nuori tyttö lähtee isoon kaupunkiin” -leffoja tuntuu välillä sikiävän joka puolelta. Hahmot ovat tylsähköjä ja Violetia esittävä Piper Perabo on liian karismaton kantaakseen elokuvaa oikeastaan mihinkään. Elokuva on selkeästi tehty nuoria tyttöjä silmällä pitäen ja voi olla että se tavoittaakin kohderyhmänsä. Olin itse elokuvan julkaisun aikaan n. 12-vuotias ja muistan tykänneeni tästä leffasta.

Muutamia tuttuja tyyppejä vilahtaa leffassa cameorooleissa. Jackass -stara Johnny Knoxville on ruudussa muutaman sekunnin baarin miespuolisena asiakkaana ja Alice Cooper vilahtaa leffassa ohikiitävän hetken ajan pääparin käydessä levykaupassa. Tyra Banks tekee pienen roolin Coyote Uglyn taakseen jättävänä Zoena. Mukana on tietysti myös LeAnn Rimes, joka toimii Violetin lauluäänenä ja esittää kappaleet leffan soundtrackilla.

Coyote Ugly (2000)
Ohjaus: David McNally
85 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 3.8/10

Orange County (2002)
Shaun on innokas opiskelija Orange Countysta, joka haaveilee pääsystä Stanfordin yliopistoon ja urasta kunnioitettuna kirjailijana. Paikan yliopistossa pitäisi olla jo varma, mutta hämmentynyt opinto-ohjaaja onkin sekoittanut Shaunin paperit jonkun luuserin kanssa. Pojan maailma musertuu, kun opiskelupaikkaa ei herukaan.

Shaunin tarrautuva äiti on hylkäämisestä oikeastaan onnellinen. Lance -veli on jatkuvasti jonkin sortin aineissa, isäpuoli on lähestulkoon vihannes ja biologinen isä on naimisissa bimbon nuoren blondin kanssa. Ajatus tulevaisuudesta Orange Countyssa dysfunktionaalisen perheen loukussa raastaa Shaunia. Shaun lähtee Lancen ja yliavuliaan tyttöystävänsä Ashleyn kanssa Stanfordiin tapaamaan yliopiston dekaania ja korjaamaan tapahtuneen virheen.

Orange County on parhaimmillaan ihan hauska teinisekoilukomedia, jonka jaksaa lyhyen kestonsakin vuoksi pari kertaa katsoa. Jack Black on ihan hauska Lancena, vaikka perushuumehörhö onkin, mutta parasta elokuvassa ovat mielestäni Shaunin biologiset (hieman sekavat) vanhemmat, joita esittävät Catherine O’Hara ja John Lithgow. Näyttelijöiden välinen kemia toimii hienosti. Nuoret näyttelijät Colin ”Tominpoika” Hanks ja Schuyler Fisk eivät myöskään tee pöllömpää työtä rooleissaan. Ihan piristävä pätkä, jos mielentila on sopiva.

Orange County (2002)
Ohjaus: Jake Kasdan
79 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 6.1/10


Swimfan (2002)
Ben on opiskelija ja lahjakas nuori uimari, joka haaveilee ammattiurasta vesileikkien parissa. Pojan menneisyys on synkkä ja surullinen, mutta rakkaus ihanaan tyttöystävään on kääntänyt kaiken parempaan suuntaan. Pikkukriminaalista on kasvanut toiveikas urheilija, jolla kaikki tuntuu olevan mallillaan. Uinti sujuu, koulu sujuu, tyttöystävä on yhä ihana ja tiedossa on lähes varma paikka hyvässä yliopistossa Kaliforniassa.

Kaikki kuitenkin muuttuu, kun kouluun tulee uusi oppilas, Madison. Vaaleatukkainen tyttö saa Benin pauloihinsa ja muutama aluksi viattoman oloinen kohtaaminen johtaa sekstailuun uima-altaassa. Tyttöystävän pettäminen heittää Benin täysin raiteiltaan. Yhtäkkiä mikään ei enää suju, jopa uintihommat menevät pieleen.

Ben yrittää epätoivoisesti päästä eroon Madisonista, mutta tyttö on korviaan myöten rakastunut. Pian Benistä tulee Madisonille pahanlaatuinen pakkomielle. Benistä tulee koko ajan vain vainoharhaisempi, kun psykopaattityttö alkaa systemaattisesti terrorisoida hänen elämäänsä. Aluksi kiusanteko on pientä, mutta kärjistyy pian murhaksi, tai jopa pariksi. Samalla Benille alkaa valjeta, kuinka sekopäinen Madison todella on.

Swimfan on kaiken kaikkiaan heikko esitys. Näyttelijäsuoritukset ovat korkeintaan keskinkertaisia ja toteutus onnistuu välillä ärsyttämään pahemman kerran. Oikeasti, onko joka toisen kuvan pakko olla sininen? Eikä siis vähän sinisävyinen tai vihjaava vaan ihan vitun SININEN. Sairaala, jossa Ben työskentelee on taatusti sinisin paikka koko maailmassa. Loistava idea. Luin jostain, että koko elokuvassa on vain pari kohtausta, jossa kuvaan ei ole lisätty sinistä värikorjailussa. Upeaa, ihanaa.

Elokuva tietysti myös vilisee epäloogisuuksia ja naurettavia juonenkäänteitä, kuten mikä tahansa hätäisesti sutaistu tusinaleffa. Erityisen paskuusmaininnan huonosta näyttelijäsuorituksesta ansaitsee Madisonia esittävä Erika Christensen, joka ei onnistu tuomaan hahmoon mitään eloa. Swimfan on erittäin mitäänsanomaton kokemus, ei voi suositella.

Swimfan (2002)
Ohjaus: John Polson
81 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 1.8/10