maanantai 31. lokakuuta 2011

Paskaa Halloweenia 2011!

Ah, on taas se aika vuodesta. Viime vuoden Vampyyrit -triosta onkin jo ehditty selvitä. Ja joku osti tuon boksin, kun vein sen kirpparille! Kiitos sinulle, sinä ihana, ihana ihminen, jolla on erittäin huono maku! Halvalla hinnalla saattoi kyllä myös olla jotain tekemistä asian kanssa...

Kauhuelokuvat muuttuvat helposti kokonaisiksi sarjoiksi. Myös remakeja vanhoista klassikoista tehtaillaan suht säännöllisesti. Tämänvuotista Halloweenia miettiessä pohdin kauan, minkä leffasarjan ottaisin käsittelyyni. Monet kuuluisimmista sarjoista tuppaavat olemaan vähän turhan pitkiä. Heti alun perin suunnitelmissa oli katsoa sarja elokuvia yhden illan aikana, joten esimerkiksi Painajainen Elm Streetillä olisi ollut aika tuhtia tavaraa.

Kanssaeläjä (joka on sattumoisin suuri Carpenter-fani) ehdotti tylsästi Halloweenia (1978) jatko-osineen. Eh heh. Päätin, etten kysy enää kanssaeläjän mielipidettä, vaan valitsen leffat oman mieleni mukaan, kelpasi tai ei. Naiset ja herrat, saanko esitellä: Sleepaway Camp -trilogia!

Sanon trilogia, vaikka totuudenmukaisesti sarjaan kuuluu enemmänkin elokuvia. Nelonen ja vitonen olivat videojulkaisuja, jotka julkaistiin vasta parisenkymmentä vuotta alkuperäisen trion jälkeen. En siis laske niitä mukaan. Varsinkaan kun alkuperäistä nelososaa ei edes koskaan saatu valmiiksi. Se julkaistiin bonus-materiaalina trilogian box-setillä ja jotkut laskevat sen silti viralliseksi nelososaksi. Perseilyä kerrakseen!

Aikoinaan Sleepaway Camp teki melko vaatimatonta tiliä elokuvateattereissa ja jatko-osat ovatkin enemmän seurausta suuresta ja uskollisesta cult-suosiosta vuosien varrella. Kahdessa jälkimmäisessä leffassa on selvästi humoristisempi ote kuin ensimmäisessä. Kun alkuperäisen leffan ohjaaja Robert Hiltzik teki sarjaan viidennen osan 2000-luvulla, hän päätti skipata täysin leffojen II ja III juonenkäänteet ja jatkaa suoraan siitä mihin ykkösleffa jäi. IMDb:n mukaan tänä vuonna sarjaan on tulossa kuudes osa. Tai siis viides jos sitä keskenjäänyttä ei lasketa. Tai oikeastaan kolmas jos alkuperäistä kakkos- ja kolmosleffaa ei sitten lasketakaan. Ja vielä seitsemäskin on suunnitteilla! Tai siis kuudes... Neljäs? Äh, oli miten oli, sekaisinhan tässä menee. Sleepaway Camp on malliesimerkki siitä, miten ei osata lopettaa ajoissa ja miten yksinkertaisesta leffasarjasta saadaan aikaan ihan helvetin monimutkainen sotku. Katsotaan ne videojulkaisut sitten joskus toiste. Ehkä. Todennäköisesti ei.


Sleepaway Camp (1983)
Kun Sleepaway Camp julkaistiin vuonna '83, slasher-genre eli kulta-aikaansa. Ensikuulemalta juoni vaikuttaa joltain Perjantai 13. päivä (Friday the 13th, 1980) mukaelmalta. Jos olisi halunnut tuoda jotain omaperäistä tatsia slasher-leffoihin, ei ehkä olisi kannattanut kirjoittaa leffaa, jossa teinejä silvotaan kesäleirillä. Perjantai 13. päivä -mielikuvaa on mahdoton vältellä, eikä yleensä ole hyvä asia, kun elokuva tuo välittömästi mieleen jonkin toisen (mahdollisesti paremman) teoksen.

Tarinan alussa isä leikkii kahden lapsensa kanssa järvellä. Sattuu kamala veneonnettomuus, jossa nuori Angela menettää perheensä. Onnettomuuden jälkeen hän muuttaa asumaan tätinsä Marthan luo. Kelataan kahdeksan vuotta eteenpäin. Teini-ikään ehtinyt Angela on lähdössä kesäleirille serkkunsa Rickyn kanssa. Ricky on sosiaalinen ja puhelias, mutta Angela on äärimmäisen hiljainen ja vastaa useimpiin ihmisten kysymyksiin ja kommentteihin hämmennystä aiheuttavalla tuijotuksella. Tämä piirre herättää välittömästi närää muiden leiriläisten keskuudessa ja Angelaa kiusataan.

Angelan pahimmaksi vastustajaksi nousee leirin bitch Judy, joka ei ymmärrä miksi eräs pojista on ihastunut Angelaan eikä häneen. Judyllä on sentään jo tissitkin! Ricky yrittää puolustaa serkkuaan parhaansa mukaan. Ei kulu kauaakaan, kun päitä alkaa putoilla. Vähitellen kaikki Angelaa kiusanneet kohtaavat loppunsa leirillä. Kaikki ovat järkyttyneitä, kun Angelan synkkä salaisuus vihdoin paljastuu.





Olin itse asiassa yllättynyt siitä, miten viihdyttävä leffa lopulta oli. En oikein tiennyt mitä odottaa, mutta pelkäsin, että kolmen leffan putkesta voisi tulla pahimmillaan puuduttava kokemus. Sleepaway Campissa on onneksi tarpeeksi omaperäisiä twistejä erottamassa sen siitä toisesta leirislasherista. Vaikka ensimmäinen leffa onkin vakavampi kuin kaksi jälkimmäistä, siinäkin on oma humoristinen otteensa. Sen tarkoitus ei ole niinkään säikytellä tai pelotella vaan enemminkin viihdyttää. Ruumiita ja varsinaista silpomista on jokseenkin vähän ja jokaisen murhan toteutus on erilainen. Pelkkää veitsellä huitomista killing spree ei siis ole.

Näytteleminen on hienovaraisen huonoa. Tarkoitan tällä sitä, että yksikään suoritus ei ole vaivaannuttavan huono tai aiheuta myötähäpeää, vaan enemminkin nauruntyrskähdyksiä. Erityismaininnan näyttelijäsuorituksestaan saa Judya näyttelevä Karen Fields, jonka jokainen repliikki ampuu yli suuntaan tai toiseen. Ja tuota kasari-shortsimuotia on pakko rakastaa!




Elokuvan loppua on kutsuttu yhdeksi kauhuelokuvahistorian järkyttävimmistä, eikä suotta. Enpä usko, että aikalaisyleisö oli vuonna 1983 vastaavaa nähnyt. Loppuhuipennus on yhä tehokas ja elokuvan kammottavin osa. 88 minuuttia hurahti tosi nopeasti tätä leffaa katsoessa. Muitakin jänniä kohtauksia leffasta löytyy. Paljon huomiota on saanut mm. Angelan flashback, jossa hänen isänsä on sängyssä miespuolisen rakastajansa kanssa.

Harvoin näkee yhtä hyviä viihdekauhuja. Siispä suosittelen Sleepaway Campia lämpimästi. Bonus-screencappeina allaolevissa kuvissa kuolemantapauksia tutkivan poliisin viiksimuoti muuttuu radikaalisti kohtauksen vaihtuessa.



Sleepaway Camp
(1983)
Ohjaus: Robert Hiltzik
88 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 6.9/10


Sleepaway Camp II: Unhappy Campers (1988)
Kakkososan nimi ehkä kertoo kuinka tosissaan tämä teos kannattaa ottaa. Juliste heittää vettä myllyyn Freddy- ja Jason-viittauksillaan.

Angela (Pamela "Brucen sisko" Springsteen) on kasvanut aikuiseksi ja toimii ohjaajana kesäleirillä nimeltä Camp Rolling Hills. Kakkososan leiriläiset ovat vähemmän innostuneet leirielämästä ja osa keskittyisi mielellään enemmän ryyppäämiseen, marin poltteluun ja vastakkaiseen sukupuoleen. Reippautta ja urheiluhenkeä ei siis juuri löydy. Angelalle tällainen peli ei vetele, vaan pahat lapset täytyy karsia hyvistä. Pian kurittomia leiriläisiä alkaa yksitellen katoilla.

Kakkososan juoni on täysin tyhjänpäiväinen ja itseään toistava. Angela on mukana heti alusta lähtien ja ensimmäinen murha tapahtuu jo parin minuutin kohdalla. Niinpä mitään jännitystä ei ole edes yritetty saada mukaan. Ainoat (miedosti) kiinnostavat seikat ovat se, kenet Angela seuraavaksi lahtaa ja millä tavalla. Jokainen murha on jälleen erilainen ja omaperäiset hengenottamiskeinot lienevätkin yksi trilogian tärkeimpiä juttuja. Tällä kertaa silpomista myös näytetään enemmän ja eikä ykkösosan tehokeinoja osata käyttää. Ykkösosassa murhaa näytettiin juuri tarpeeksi, jotta katsoja voi mielessään täyttää puuttuvat kohdat. Kakkososassa sijaa mielikuvitukselle ei juuri jää.




Leiriläisillä on ykkösosaan verrattuna vähemmän persoonaa. Leirinohjaajiakin on vähemmän. Ilmeisesti paikalla ovat Angelan lisäksi vain leirin omistaja John-setä ja komeaa tupsuista takatukkaansa esittelevä TC. Angelan repliikit murhahommissa ovat usein ilkikurisia vitsejä tai sutkautuksia, jotka ovat yleensä vaivaannuttavan huonoja. Kuten juliste jo kertoo, leffa myös pelleilee muilla suosituilla kauhuleffoilla. Kaksi leiriläistä aikoo säikäyttää Angelan pukeutumalla Freddyksi ja Jasoniksi. Angela vastaa vetämällä Leatherface-maskin päähänsä ja käynnistämällä moottorisahan.

Vitsit ovat niin huonoja, ettei ketään oikein naurata. Jos osaa nauttia pelkästään siitä, että päitä putoilee usein eri tavoin, tästä leffasta luultavasti pitää. Ai niin, on yksi toinenkin syy pitää tästä leffasta... TISSIT! Niitä nimittäin näkyy melko paljon, eikä ensimmäistä boob flashia tarvitse kauaa odottaa. Leffan ote on siis selkeästi eksploitaatiohakuisempi kuin sarjan ensimmäisen.




Ensimmäisen puolen tunnin jälkeen juoni toistaa itseään niin paljon, että yksittäisiä mielenkiintoisia tapahtumia on jo vaikea löytää. Leveästi hymyilevä ja murhavitsejä suoltava Angela ei ole yhtä tehokas hahmo kuin sarjan ekassa leffassa. Itse asiassa hahmo on aikalailla keksitty uudelleen ja kaikki se, mikä teki Angelasta ykkösleffassa kiinnostavan, on kadonnut kuin tuhka tuuleen.

Leffa on ehdottomasti enemmän komedia kuin kauhuelokuva. Siinä missä ensimmäisen leffan loppu oli järkyttävä, yllättävä, hämmentävä ja karmiva, toinen elokuva loppuu muka-hauskasti eli ihan helvetin tyhmästi. Nyt enää ihmettele, kun ekaosan ohjaaja halusi skipata aikoinaan tehdyt jatko-osat uutta Sleepaway Camp-leffaa tehdessään.


Sleepaway Camp II: Unhappy Campers (1988)
Ohjaus: Michael A. Simpson
80 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 4.0/10


Sleepaway Camp III: Teenage Wasteland (1989)
Kolmososa jatkaa vakavastiotettavien nimivalintojen perinnettä. Ja hienojen julisteiden sarjaa. Kiva veitsi.

Itse asiassa kolmososa on tyyliltään myös häkellyttävän samanlainen toisen leffan kanssa. Idea on juuri sama. Sinänsä ei pitäisi olla yllättynyt, sillä ohjaajakin on sama. Jälleen Angela on mukana alkumetreiltä, ensimmäinen murha tapahtuu ennen kuin ehtii kissaa sanoa ja ainoaksi jujuksi jää arvuutella kuka putoaa kyydistä seuraavaksi.

Vain vuotta Camp Rolling Hillsin tragedian jälkeen paikalle nousee uusi leiri, nimeltään Camp New Horizons, eikä tuottajien tarvitse sijoittaa uusiin lavasteisiin. New Horizonsin tarkoitus on opettaa köyhien perheiden ongelmanuoria ja rikkaiden etuoikeutettuja teinejä tutustumaan toisiinsa ja oppimaan toisiltaan. Leirinpitäjät Herman ja Lily ovat keski-ikäinen pariskunta, joka ei todellisuudessa juurikaan välitä nuorista. Herman käy jatkuvasti kuumana leirillä pyöriviin teinityttöihin (tilaisuus näyttää tissit!) ja Lily keskittyy lähinnä istuskelemaan ja käskyttämään muita.

Angela hurauttaa rekalla erään tulevan leiriläisen päälle ja varastaa hänen henkilöllisyytensä päästäkseen mukaan ilonpitoon. Leirillä nuoret jaetaan kolmeen ryhmään. Herman ja Lilly ottavat yhden ryhmän kumpainenkin ja eräs uusi ohjaaja ottaa viimeisen ryhmän. Uusi ohjaaja sattuu olemaan poliisi, jonka poika kuoli leirillä edellisenä vuonna. Angela päätyy Hermanin ryhmään. Ryhmät jalkautuvat läheiseen metsään ja pystyttävät kukin omat telttaleirinsä eri puolille ympäri pääleiriä.





Angela pettyy jälleen leirielämään. Nämäkään nuoret eivät ole kunnollisia. Yksi päästää Hermanin pöksyihinsä heti kun teltta saadaan pystyyn (heh heh) ja naurettavin tapaus yrittää spray-maalata kaikkea puista telttoihin, tienviittoihin ja karttoihin. Niinpä heidät täytyy karsia pois. Kun koko Angelan ryhmä on pistetty silpuksi, murhaaja vaihtaa ryhmää kunnes saa hakattua koko leirin matalaksi.

Koska leffa on niin samankaltainen kakkososan kanssa (ja siinä jopa näytetään flashbackeja kakkososan tapahtumista), mielenkiinto ei ole kovin korkealla. Onneksi jotkut ongelmanuorista tuovat viihdykettä muuten tylsähköön juoneen. Hahmoilla on enemmän persoonaa kuin viime elokuvan teineillä, vaikka kaikki hahmot ovatkin karkeita karikatyyrejä. Kaikista paras on aggressiivinen Mankkadude (nimestä ei hajua), tyyppi joka soittaa koko ajan mankkaansa ja vittuilee kaikille ("Hey! Fuck you!"). Ja jonka suosikkielokuvat ovat "ones with blood and boobs". Suosikkikohdassani Mankkadude nostaa mankkansa aamulla ulos teltasta, lyö sen soimaan ja jammailee sitten itsensä ulos. Veikkaisin, että Mankkaduden leirirepussa oli pelkkiä paristoja.




Välillä porukka kuolee vähän turhankin helposti. En hirveästi fanita sitä, miten jo kerran kuolleelta näyttäneet pomppaavatkin kauhuleffoissa vielä henkiin, mutta tuntuu vähän ontolta kun uhrit kaatuvat yhdestä lyönnistä. Lisäksi murhatavat ovat tässä leffassa melko tylsiä. Yksinkertainen kepillä hakkaaminen on kovasti suosiossa. Ei vain ole kovin mielenkiintoista katsoa kerta toisensa jälkeen kun ihmiset hakkaavat toisiaan pitkillä kepakoilla. Ei mitenkään olisi löytynyt mitään kekseliäämpää? Tällä leffalla ei muutenkaan ole mitään tekemistä realismin kanssa, mutta on silti häiritsevän vaikea uskoa, että pienestä Angelasta löytyy poweria hakkaamaan isoja miehiä tajuttomaksi pelkällä puukepillä.

Ehkä uudet Sleepaway Camp-jatkeet ovat onnistuneet paremmin. Rohkenen silti epäillä.

Sleepaway Camp III: Teenage Wasteland (1989)
Ohjaus: Michael A. Simpson
80 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 4.0/10


Lopullinen tuomio: katsokaa eka leffa, jos haluatte aidosti viihdyttävän camp slasher-leffan. Kahta muuta voi suositella vain jos teinien lahtaaminen kiinnostaa noin yleensä eikä juonella ole niin väliä. Ykkösosan aion ehdottomasti katsoa joskus uusiksi, kaksi jälkimmäistä taas ovat selvää kertakäyttöroskaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti