Oulun lasten- ja nuortenelokuvien festarit 2010 (osa 2)

Olen listahullu. Listaan kaikkea mahdollista. Tykkään pitää asiat järjestyksessä, vaikka kämppäni onkin aina yhtä sekamelskaa. Elokuva-aiheisista listoista tärkein on se, johon olen viimeisen n. 4 vuoden aikana kirjannut ylös ja arvostellut numeroin jokaisen katsomani leffan. Listalla elokuvat ovat arvosanan mukaisessa paremmusjärjestyksessä ja arviointisysteemi on tietysti oman vinksahtaneen päänsisukseni tuotantoa. Jokainen katsomani leffa on listattu tietysti vain kerran ja jos olen jonkin filkan katsonut uudestaan, olen vain arvioinut sen uudelleen ja tarpeen tullen muuttanut arvosanaa. Tätä prosessia selittäessä tulee erittäin nörttiolo.

Joka tapauksessa, tämä selitys liittyy nyt siihen, että torstaina tuolla listalla sattui merkittävä tapahtuma. Iltapäivällä esitetty Jasmiinilinnut on tuon listan 600. elokuva!

Torstai 18.11.

Jasmiinilinnut (The Jasmine Birds, 2009)
Jasmiinilinnut on kaikkien aikojen toinen Syyriassa tehty animaatio. Eipä ole kyllä tullut syyrialaisiakaan elokuvia aiemmin nähtyä. Leffa vaikutti mielenkiitoiselta jo pelkästään tuon syyrialaisuuden vuoksi ja tietysti siksikin, että tykkään edelleen niistä animaatioista.

Leffan alussa kerrotaan myyttinen tarina kasvista, joka tarun mukaan antaa ikuisen elämän. Joukko jasmiinilintuja löytää kasvin eräänä päivänä ja syö sitä. Sen seurauksena he sairastuvat tarttuvaan tautiin, joka estää heitä lentämästä ja tekee höyhenpeitteestä täplikkään. Lintujen joukosta nousee kriisin keskellä "tiedemieslintu", joka lähtee vaimonsa kanssa etsimään yrttejä, jotka parantavat taudin ja tekevät terveet linnut sille immuuniksi. Linnut kohtaavat kuitenkin matkalla loppunsa ja jälkeen jää vain pariskunnan kuoriutumaton muna. Munasta kuoriutuu tarinan päähenkilö Ghaith. Pariskunnan keräämät yrtit sen sijaan putosivat mereen.

Sairaus jäytää lintuyhteisöä, eikä parannusta löydy. Eräänä päivänä Ghaith löytää isänsä yrittireseptin lääkkeen valmistamiseksi ja lähtee matkalle ystävänsä Hatoonin kanssa. Kaksikko kulkee Ghaithin vanhempien jalanjäljissä löytääkseen kaikki tarvittavat yrtit. Samalla orpo Ghaith tietysti oppii vanhemmistaan uutta ja tuntee itsensä läheisemmäksi heidän kanssaan.

Valitettavaa, että listan 600. leffa oli näin huono. Omasta mielestäni on erikoista, miten paljon elokuvaa on kehuttu ja palkittu. Animoinnin en olettanutkaan olevan Pixar-luokkaa, mutta kaikki kuvakerronnassa näytti häiritsevästi Cartoon Networkin animaatiosarjoilta. Yksityiskohtia oli vain vähän ja välillä tahti oli ärsyttävän päällekäyvä. Lisäksi vain vähän päälle tunnin pituinen animaatio oli rasittavan megadramaattinen. Ylidramaattista musiikkia ja lähikuvia käytettiin aivan liikaa ja täysin turhissa kohdissa. Ei uponnut meikäläiseen. Joko olen huumorintajuton ääliö, tai sitten tämä vain ei ollut minua varten.

Muutamia hauskoja kohtauksia ja hahmoja elokuvassa kyllä on, mikä piristää hommaa jonkin verran.

Jasmiinilinnut (The Jasmine Birds, 2009)
Ohjaus: Sulafa Hijaz
69 minuuttia
Traileri
Oma arvosana: 3.3/10

Huom. Tästä leffasta ei oikein löytynyt mitään matskua. Julistetta en löytänyt, enkä tietoa leffan syyrialaisesta nimestä. IMDb -sivua ei löytynyt, ja trailerikin näyttää vain joltain aika randomilta kokoelmapätkältä.


Tarkoitus oli käydä illalla tsekkaamassa myös Sukunsa viimeinen (2010), mutta väsymys ja ilman kylmyys vähän lannistivat.

Lauantai 20.11.

Lauantain ohjelma oli varsin lyhyt. Tai siis, omalta osaltani lyhyt. 14.00 alkoi festivaalin palkintojenjako. Kirkon mediasäätiön jakaman Katso minuun -palkinnon voitti kotimainen dokumentti Omaa luokkaansa. Pikku Karhu -palkinto meni Mari Rantasilalle Risto Räppääjä ja polkupyörä varas -elokuvasta, mikä nyt ei tullut yllätyksenä. CIFEJ -tuomaristo valitsi omaksi voittajaelokuvakseen tanskalaisen Superveljeni (Superbror, 2009) ja lasten tuomaristo puolestaan saksalaisen Krokotiilijengi iskee jälleen (Vorstadtkrokodile 2, 2009). Krokotiilijengin ykkösosa palkittiin lasten tuomariston palkinnolla viime vuoden festareilla.

Palkintojenjaon jälkeen seurasi ruokailu (joka teki äärimmäisen gutaa pienessä krapulassa). Suuntasimme Bar & Grill Kauppuri 5:een. Järisyttävän hyvä burgeri tuli vedettyä ja ihan kiitettävän ähkyn sai päälle. Kiitos loistavasta välimuonituksesta!

Seuraava ohjelmanumero oli italialaisen Cartoon Club -animaatiofestarin kanssa yhteistyössä esitetty kimara italialaisia lyhyitä animaatioita. 46 minuutin pituisessa setissä taso vaihteli aika räikeästi. Suurin osa animaatioista oli 2000-luvulta, poikkeuksena oli vain vuonna 1990 valmistunut Linea Olympic Games, joka kertoi yksinkertaisen animaation avulla olympialajeista. Uskomattoman kökkö pätkä, mutta juuri siksi ehkä aika hauska.

Omia suosikkejani kimarassa olivat Heterogenic, joka kertoo tavallisen siemenen matkasta eri kemikaalien kautta supersiemeneksi. Toinen suosikki oli perinteisempää piirrosanimaatiota edustava Mattia val al mare, jossa pieni poika lähtee meren rantaan. Joukossa oli myös muutama pätkä, joiden tajuaminen tuotti lieviä vaikeuksia, kuten viimeinen, sinänsä hienon näköinen pätkä, Bla Bla.

Muutama näistä lyhäreistä löytyi youtuben ihmemaasta, linkit niihin tässä:
Linea Olympic Games
Heterogenic
Mattia va al mare


Lauantaina kävin leffojen välillä tutustumassa myöskin Cartoon Clubin kanssa järjestettyyn Dante sarjakuvassa -näyttelyyn Valveella. Sielläkin taso vaihteli vähintään yhtä paljon kuin lyhäreissä.


Teen festareista vielä yhden postauksen, jossa käsittelen sunnuntaina katsotut leffat. Sitten palataankin päiväjärjestykseen ja puhutaan jo välillä jostain muustakin. ;) Pitäisköhän seuraavaksi ihan extreme-vaihtelun vuoksi katsoa jotain kreisiä gorea.