Viimoset leffat!
Sunnuntai 21.11.
Viimeinen festaripäivä. Alun perin meinasin käydä katsomassa kolme leffaa putkeen, mutta aamulla tulinkin toisiin aatoksiin, kun tajusin, etten sitten ehdi käydä missään vaiheessa syömässä. Lisäksi kahden leffan putki on sellainen sopiva muutenkin, ehtii vielä vähän ajatellakin välissä.
Sininen juna (La freccia azzurra, 1996)
Italialainen kunniavieras Enzo d'Aló ei päässy paikalle Ouluun, mutta hänen elokuvansa esitettiin silti aikalailla aikataulussa. Sinisessä junassa (festivaaliohjelmistossa nimellä Sininen nuoli) oli myös livedubbaus. Tulkinnasta vastasi Juha Wunsch ja tekikin hyvää työtä.
Italialaisen perinteen mukaan hyväntahtoinen Befana -noita jakaa lapsille lahjoja loppiaisena. Nyt Befana on kuitenkin sairastunut ja noidan kenkiin astuu hänen ilkeä avustajansa Scarafoni, joka aikoo tienata itselleen huikean summan rahaa myymällä leluja rikkaille perheelle. Köyhät uhkaavat jäädä tänä loppiaisena tyhjin käsin.
Leluille Scarafonin suunnitelma ei kuitenkaan mene läpi. Joukko leluja karkaa Befanan liikkeen näyteikkunasta ja pakenee öiseen kaupunkiin. He aikovat lahjoittaa itsensä lapsille, jotka ovat toivoneet heitä. Scarafoni lähtee Befanan luudan kanssa takaa-ajoon. Samaan aikaan rosvokaksikko yrittää saada apurikseen kiltin, mutta köyhän Francesco -pojan. Ilkimysduo aikoo murtautua Befanan liikkeeseen ja varastaa ison tukun rahaa, jonka he ovat nähneet Scarafonin piilottavan liikkeen kassakaappiin.
Rakastuin elokuvan piirrostyyliin. Se toi mieleeni lapsuuden lastenohjelmat, joita tuli seurattua viikonloppuisin aamulla. Välillä tarina etenee liiankin verkkaisesti ja 90 minuutin pituus voi olla liikaa pienimmille katsojille. Juha Wunsch teki loistavaa työtä tulkkauksessaan, enkä usko, että alla kuultu englanninkielinen puhe olisi elokuvaa ainakaan parantanut - päinvastoin. Wunsch oli erityisen hyvä ilkeänä Scarafonina.
Vaikka välillä tarina tuntuukin pitkitetyltä, enkä niistä muutamasta laulu/tanssikohtauksesta hirvesti välittänyt, valtaisa nostalgian ja naiiviuden puuska iski tätä katsoessa - hyvällä tavalla.
Sininen juna (La freccia azzurra, 1996)
Ohjaus: Enzo d'Aló
90 minuuttia
IMDb
Oma arvosana: 7.2/10
Superveljeni (Superbror, 2009)
CIFEJ-tuomariston palkitsema kilpasarjan elokuva kertoo Antonista ja tämän autistisesta isoveljestä Bullerista. Anton toivoisi isoveljensä olevan ns. normaali isoveli, joka suojelisi häntä kiusaajilta ja auttaisi kotiläksyissä. Sen sijaan Buller on Antonin silmissä vaikertava nössö, jota täytyy jatkuvasti olla auttamassa ja vahtimassa. Anton haluaisi elää omaakin elämää, eikä aina tehdä kompromisseja Bullerin takia.
Eräänä päivänä poikien kodin lähelle iskeytyy pieni asteroidi. Sen sisältä Anton löytää maagisen kaukosäätimen, jonka leluntekijä on lähettänyt toiselta planeetalta. Kaukosäätimen painalluksella Bullerista tulee supercool isoveli. Buller saa lisäksi yliluonnollisia voimia. Kun Buller on "normaali" perheen arkikin sujuu kevyemmin. Poikien äiti ei tiedä mistä äkillinen muutos oikeasti johtuu, vaan uskoo että hänen ostamallaan new age-teellä on ihmeellisiä vaikutuksia. Anton koittaa saada coolin veljensä kostamaan kiusaajilleen, jotta saisi olla koulussa rauhassa.Elokuva sulattaa yhteen useita eri elementtejä yllättävänkin vahvaksi kokonaisuudeksi. Superveljeni sijoittui hyvin myös lapsituomariston arvostelussa, enkä sinänsä ole yllättynyt. Leffan erikoistehosteet eivät ole sulavimmasta päästä, mutta välillä esimerkiksi lentäminen tuntuu liioitellulta. Chiarinin Tulitikku-ukon jälkeen tämä on festareilla näkemistäni leffoista suosikkini. Superveljen sanoma on lisäksi erityisen hyvä ja se kerrotaan elämänmakuisella tavalla: yhdessä olemme vahvempia, yhdessä emme pelkää.
Superveljeni (Superbror, 2009)
Ohjaus: Birger Larsen
89 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 8.3/10
No niin, nyt on festarit festaroitu ja on aika palata normijärjestykseen. Lastenelokuvafestarit olivat hauska kokemus, toivottavasti ensi vuonna uusiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti